eRappu -blogi

Google-sukupolvi etsii tietoa uusilla tavoilla. Tietoa haetaan avoimesta verkosta ja kirjasto tiedonhaun paikkana on jäänyt toiselle sijalle. Miten google-sukupolvi tutkii ja selvittää asioita nyt ja tulevaisuudessa? Entä mitä mahdollisuuksia kirjastolla on säilyä google-sukupolven tiedonhaun ja tutkimuksen resurssina?

JISC:in haastatateltavana oli Lynne Brindley (CEO of the Bristish Library) ja hänen mielestään British library:n  tulevaisuus tulee olemaan yhä enenevässä määrin digitaalinen ja sen käyttäjiä eri puolilla maapalloa. Kirjastojen pitää enstistä paremmin ymmärtää käyttäjiä ja heidän tarpeitaan. Sen jälkeen palvellaa eri kohderyhmiä odotusten mukaan.

Akateemiset kirjastot UK:ssa tekevät jo nyt hyvää työtä, mutta Brindley listaa viisi tulevaisuuden haastetta joihin vastaamalla tehdään kirjastojen huomista:

1. Kirjastojen arkkitehtuuri on haaste eli niiden tulee tarjota mielenkiintoisia tiloja työskentelylle. Tilojen tulee sopia sekä ryhmien että yksilöiden käyttöön. Tarvitaan fyysisten tilojen uudelleensuunnittelua.
2. Web2.0 on haaste kirjastoille. Miten esiintyä ja palvella samanaikaisesti sekä globaalisti ja paikallisesti?
3. Kirjastojen uniikit materiaalit profiloivat kirjastoja ja niitä kannattaa tuoda esiin nykyistä enemmän.
4. Hakupalveluja tulee kehittää kansallisella tasolla. Kaikkien ei tarvitse keksiä pyörää itse vaan jo tehtyjä hakupalveluja voidaan skaalata.
5. Kirjastohenkilökunnan osaamista pitää kehittää google-sukupolven tarpeita ajatellen. Yhä suurempi osa kirjastojen sisällöstä tulee olemaan digitaalista ja sitä etsitään www-sivuilta kirjaston toimipisteiden sijaan.

Kirjastojen digitaalinen tulevaisuus tulee Brindley:n mukaan olemaan “A big political campaign.”

Lisää JISC:in Google Generation -projektista

Perinteisen mediaseurannan ohella myös verkkoseuranta sekä sosiaalisessa mediassa syntyvät mielipiteet, keskustelut ja ilmiöt ovat alkaneet kiinnostaa niin yrityksiä kuin julkisen sektorin organisaatioitakin. Siten sosiaalisen median seurannasta on syntymässä myös tulon lähde ja liiketoiminnan muoto.

Esimerkiksi M-Brain Oy esittelee itsensä johtavana suomalaisena verkkoseurantayhtiönä seuraten ja tiivistäen asiakkailleen sekä toimituksellista että sosiaalista mediaa. Yhtiö kertoo yhdistelevänsä hakukoneella tapahtuvaa tiedon keruuta omien asiantuntijoidensa työpanokseen. Sivustonsa mukaan yhtiö palvelee satoja asiakkaita kansainvälisesti 27:llä kielellä www.m-brain.fi

M-Brain Oy ylläpitää myös Blogia - Verkkovonkale - jossa pyritään keskustelemaan sosiaalisesta mediasta yleisesti ja tarjoamaan näkökulmia, mielipiteitä ja kokemuksia verkosta tietotyöläisten näkökulmasta.

http://connect.educause.edu/Library/EDUCAUSE+Review/BusinessCardsfortheFuture/47453

Työ-/taistelijapari Kim & Knauff pohtii uunituoreessa EDUCAUSE Review:ssa identiteettiään. Kuten jotkut meistä, he kuuluvat ryhmään “suunnittelijat”/”Instructional Technologist”. Pohdinta koskee muutosta web 1.0:sta web 2.0:aan ja sen vaikutusta toimenkuviin. Vuonna 1640 “suunnittelija” Pietari Brahen toimesta yliopisto-opetuksen aloittaneessa Suomen Turussa kuten korkeakoulujen rakennemuutosta elävässä perifeerisemmässä Suomessa elettäneen valtaosin web 0.0 – 1.75 vaihetta. On mielenkiintoista lukea miten web 2.0 vaiheessa elävissä USA:n korkeakouluissa identiteettikriisit etenevät. Kommenttinsa “…we are now active players in a paradigm shift toward a new conceptualization of teaching and learning—namely, one in which the roles of teacher and learner have been transformed” on toki optimistisena esiintynyt jo 70 – 90-luvuilta saakka eri teksteissä. Kokemastaan paradigman muutoksesta he viittaavat aikaisempaan EUCAUSEssa ilmestyneeseen Chris Deden mielenkiintoiseen artikkeliin “A Seismic Shift in Epistemology”

Identiteettinsä kanssa sovinnon tehneenä ikääntyneenä & erikoisena erikoissuunnittelijana ja paradigmaattisena seismologina suosittelen tätä lukukokemusta ainakin ns. suunnittelijoille.

EDEN (European Distance and e-Learning Network) on eurooppalainen etäopetusjärjestö (http://www.eden-online.org) joka puuhastelee kaikenlaista kannatettavaa kuten eRappukin. Jäsenenä kauan ja hartaasti perustamisesta lähtien TY:n avoin yliopisto. EDEN on mukana julkaisemassa EURODL nimeä kantavaa verkkojulkaisua. Ko. julkaisun uusin viesti/numero ilmestyi koneelleni tänään keskiv. 26.11. klo 20.07. Tutustu: http://www.eurodl.org/.  Mm. naapurimaa Ruotsin kirjoittajat on kirjoittaneet sinne kaikenlaista. Lehden taustaryhmässä istuu mm. Matti Sinko.

EDENin seuraava konferenssi on 10.-13.6.2009 Gdanskissa. Teema: Innovation in Learning Communities. Nämä konferenssit ei ole olleet huonoja. Olen ymmärtänyt, että Gdanskiin pääsee Turusta erinomaisen halvalla. Jospa em. teeman ruumiilistuma eRappu lentäisi sinne innovoimaan?

Artikkeli:

Berge, Z.L. (2008). Multi-User Virtual Environments for Education and Training? A Critical Review of Second Life. Educational Technology/ May-June 2008.

Kuvaus:

artikkelissaan Berge esittelee Second Lifea, sen peruslähtökohtia ja pyrkii esittämään kommentoivia keskeisiä huomioita Second Lifen käytettävyydestä koulutuksessa. Hän aloittaa pohtimalla Second Lifen perusluonnetta toteammalla että se täyttää sosiaalisen median peruskriteerit perustumalla käyttäjien väliseen vuorovaikutukseen ja käyttäjien itsensä toimintaan. Käyttäjä on keskiössä. Kaikki mitä ensimmäistä kertaa tässä kolmiulotteisessa ympäristössä vieraileva näkee, on Second Life -käyttäjien, tai kuten Berge asian ilmaisee, Second Life -asukkaiden luomaa: yritykset, talot, kampukset, yökerhot, jalokivet.

Oikeassa elämässä koulutus on merkittävä tekijä ja niinpä Berge ehdottaakin, että myös Second Lifessä koulutuksen sitä tulisi olla. Epäilemättä SL-ympäristön käyttäminen ja siellä toimiminen opettaa käyttäjälleen paljon asioita, mutta onko muuta koulutuskäytettävyyttä olemassa? Berge havaitsee, että kyllä epäilemättä on, mutta kritisoi sitä kuinka monimutkainen tälläisen virtuaalimaailman käyttäminen opiskelussa ja opetuksessa voi olla. Tottumattomampi käyttäjä voi turhautua ja menettää otteensa itse opiskeltavasta aineksesta. Hän ei kuitenkaan halua vetää lopullisia johtopäätöksiä asiassa ja toivookin lisää käyttöaikaa ja kokemuksia SL-koulutuksista. On myös mahdollista, että opimme lisää myös itse oppimisesta ja koulutuksesta yrittäessämme niitä edistää SL:n kaltaisilla välineillä.

Lukijakommentit:

Artikkeli käsittelee keskeisiä perusasioita ja tämän lisäksi sen parasta antia on varsin vakuuttavan suuruinen referessiluettelo alan kirjallisuudesta ja myös internetistä löytyvistä aihetta käsittelevistä sisältölinkeistä. Myös journali, jossa artikkeli on julkaistu, vaikuttaa tutustumisen arvoiselta. Sain käsiini Turun, sittemmin valtiollistetun ja tulevaisuudessa ehkä jälleen yksityistettävän, Yliopiston täydennyskoulutusyksikön suunnittelijalta. Harkitsen journaalin tilaamista omalle työpaikalleni.